Minun Intiani - Rajasthan

4kk.n vierailu Intiassa päättyi - samoin vuorotteluvapaani. Ja vuosi vaihtui...
Tapasin aivan ihania ihmisiä, tutustuin perheisiin ja osallistuin arkielämään. Oli
turistejä jotka kysyivät minulta mikäli olen jo monta vuotta asunut Intiassa. Tarkoittanee että olin integroitunut kulttuuriin.
Tämä kerta oli myös ihan erillainen. En ollut se tyhmä turisti mitä vaan käytetään hyväksi.
Kävin esim. torilla ostamassa vihanneksia, enkä suostunut turistihintaa maksamaan - olen paikallinen. Enkä suostunut maksamaan "tuplahintaa" 2 rs. tavarasta joka maksoi 1rs (0,17senttiä). Siihen menee tietysti omaa aikaansa, mutta paikalliset oppi myös tuntemaan minua.
Istuin nuotion äärellä, kylänaisten kanssa, kun odottivat aviomiehiään kotiin. Söin niitten kanssa vasta kun miehet olivat paikalla, vaikka vieraat syövät ennen muita. En ollut "vieras" vaan olin Christine, Suomesta. Vierastavat lapset istuivat sylissä ja puhui taotta, yrittivät opettaa hindiä minulle.

Erityisen sydämeen jäivät ne köyhät kylälapset siinä koulussa. Siellä oli ainakin yksi tyttö (3-4v) joka oli hyvin älykäs, mutta koulua ei voi käydä ilman rahaa...Luultavasti käy koulua muutamaa vuotta vielä, sitten tarvitsee auttaa kotona enemmän...ja sitten menee naimisiin (16-19v)jonkun köyhän miehen kanssa...tekee lapsia, josta toivoo että ainakin yksi tai kaksi olisivat poikia, että jäävät kotiin hoitamaan vanhemmat...yrittää selvitä päivästä toiseen...
Paitsi että siinä voisi tehdä jotakin - kustantaa tytön koulutus ja asumista! Joskus näkee poikkeavan älykästä lasta joka tarvitsee jonkun muun siellä takana. Auttajan.
Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen ovat sellaisia tietoja jo, millä pääsee pikkaisen pitemmälle kun muut.

Toinen asia mitä jäi sydämeen oli muutamaa naista. Vahvoja naisia. Jotka olivat jääneet leskeiksi, mutta eivät ikinä antaneet periksi. Kastijärjestelmässä leskinainen on ihan pohjalla. Hän on täysin ei mitään, ei saa apua mistään. Nuori leski voi mennä isän ja äidin kotiin - mikäli ovat elossa ja ottavat takaisin. Siinä tietysti yksi lisä suu ruokittavana, lasten kanssa vielä enemmän...