Ihmiset maalla

Maalla naiset ovat hyvin vahvoja. Muuten eivät siellä päärjää!
Kaikki mitä kannetaan, naiset kantavat päässään - eikä edes tarvitse mistään pitää kiinni.
Naiset myös tekevät kaikkein raskain työn.
Vehnäpellolla työskentelevä nainen saa noin 150rs (2.30€) 9 tunnin työstä. Pelloilla en ole nähnyt kun naisia.
Miehet ajavat traktoreita, suunnittelee tai paimentaa.



Miehet syövät ensin. Istuvat usein tuolilla.
Kun tuoleja ei ole kovin monta, naiset ja lapset istuvat lattialla kun syövät.
Vihanneksien kuoriminen ja ruuan esivalmistelu tehdään myös lattialla.
Ruuan valmistaminen tapahtuu kylläkin keittiössä.

Täällä naisella ei ollut kun kaksi hammasta - yksi ylhäällä, yksi alhaalla...
Mutta oli paljon kysyttävää ja kerrottavaa.
Ja keltaiset vaatteet tummaa ihoa vasten oli niin kaunista.
Hänen luona istuttiin ja juotiin chai (teetä).

Tämä vanha nainen teki suuri vaikutus minuun.
Hän on täyttänyt 100 vuotta, mutta ei ole eläessään nähnyt länsimaalaista.
Kun hän kuuli että olin kylässä, hän käveli sinne asti missä olin.
Kädet olivat vahvat, toinen silmä sokea, lasit myös teipattuja ja vinossa...
10 omaa lasta, joista osaa jo kuoleena + jälkeläisiä sen mukaan. Suvussa eläävät yllättävän pitkään.
Siunausta.

Tämä mies, 80v, näki 50 vuotta sitten länsimaalaisen miehen. Mies otti hänestä valokuvan, joka vieläkin tallessa vaikka jo haalistunut.
Ensin piti turbaania solmia uudestaan, puseron napit piti laittaa kiinni (vähän apua sai kun kädet eivät kunnolla toimineet) ja ylimääräiset roskat piti poistaa.
Sitten poserausta varten valmiina...
Hänkin kulki melkoisen matkan minua tapaamaan.

Laxmila.

Perheessä naimaton tytär, täynnä unelmia ja tulevaisuuden haaveita.
Ja ruuanlaitto sujui aivan loistavasti!!
Hän on taitava käsistään. Tekee myös koristeita mitä torilla myy.

Kaikki paikkaalla olevat perheestä + muutama kylän lapsista halusivat yhteiseen kuvaan.
Minäkin kuulun perheeseen...

Tämä nuori mies (22v) ja hänen serkkunsa veivät minut katsomaan Rajasthanin maaseutua, missä itse on syntynyt.
Äiti on opetellut kokkaamista ja siitä oli hyvä näyttöä.
Omistaa kaksi kamelia mutta haaveilee että joskus olisi hevonen tai kaksi.
Kuva kertoo:  "Me and my camel...."

Maaseuduilla

Maisemat maalla olivat hyvin erillaisia. Vuoriston toisella puolella oli hyvin litteä maasto, missä maata viljellään.

Kaivo, keskellä ei mitään. Vesi, mitä ei otettu talteen, valui takana olevaan säiliöön. Sieltä eläimet joivat. Illalla paimenet käyttivät paikkaa pesua varten. Kaikilla ei ole kotona vettä.

Täällä erittelevät vielä toimivia ja käytettäviä osia. Mitään ei heitetään hukkaan, kun joku toinen voi sitä käyttää.

Piikkipensaita käytetään esteenä eläimille. Tai käytetään polttopuina. Eläimet eivät sitä syö, ei edes tuoreena.

Hyvän näköiset hevoset. Hevonen maksaa 4-5 kertaa enemmän kun kameli.

Maalaisnaiset kantavat painavia taakkoja - päässä.

Peltoihin ja poispäin oli yhteiskuljetus.

Maalaisnaisia värikkäissä vaatteissaan.

Sateessa ei käytetty sateenvarjoa, mutta kun aurinko paistaa koko päivän pellon reunalla niin varjo oli käytännöllinen. Varsinkin silloin kun ei ollut puita.

Kylän lapset menossa koulusta kotiin. "Goralogchalta" kuulin usein. "Valkoinen kulkee ohi". Nämä lapset eivät kerjänneet mitään, vaan halusivat vain katsoa ja vilkuttaa.
Nämä naiset kulkivat pitkään samaa vauhtia kun me (Kameli kulkee n.7km /tunti). Paljon niillä oli kysyttävää ja ihmeteltävää. Ovat menossa vehnäpellolle.

Intian kansallislintu. Riikonkukko. Niitä oli tosi paljon.

Lampaat syömässä ja juomassa.

Metsänvartijan välineet. Vanhanaikainen pyssy, jota ladataan ruutilla piipusta. Ja kulkuvälineenä pyörä. Muuta ei hänellä sitten ollutkaan mukana.

Tämä on jonkun koti. Saattoi olla pari lastakin asumassa näin.

a

Kamelisafari

Kävin kamelisafarilla, 6 päivää ja 5 yötä. Oikein mielenkiintoinen matka maaseuduille. Päivät kamelin selässä ja välillä kärryllä istuen, yöt tähtitaivaan alla.


Kävin ihmisten kotona, näin miten laittavat ruokaa ja miten erillaiset kodit voivat olla. Tässä kuvassa äiti ja tytär syömässä. Usein perheessä istutaan lattialla. Ruokaa laittaessa ja syödessä.

Matkaa ei sujunut ihan niin kun oli tarkoitus. Monsuunisateen jälkeen oli monessa paikassa niin paljon vettä, ettei päässyt eteenpäin. Muutama kertaa piti kääntyä ja pari kertaa muutaman kilometrin kiertotietä pitkin. Kamelit ovat aavikossa kulkijat, niin vedessä kulkeminen tuotti vähän ongelmia.

Keskellä ei-mitään, aamulla 7 aikaan kulki maito-mies sopivasti ohi, niin saimme tuoretta maitoa chai:hin (tee).

Kaksi 20v. nuoria poikia olivat minun mukanani. Ruuanlaitto onnistuu niiltä molemmilta hyvin. Kolme kertaa päivässä tekivät minulle ruokaa. Aitoa Rajasthanin ruoka.

Kunnallisvaalit

Tämä merkki on 10 päivä vanha, eli kuluu hitaasti.

Pari viikkoa sitten oli kunnallisvaalit.

Voit äänestää kun olet täyttänyt 18 vuotta ja olet Intian kansalainen.

Nyt oli vaalit kahden ison puolueen välillä ; Kongress ja BJP (Bahrtie Janta Parti).

Kuvassa Pushkarin vaalipaikka, mihin en tietenkään päässyt.

Esität valokuvallinen ID-korttisi ja kahdesta pitkästä listasta pitää löytyä:

• Nimi ja osoite
• Nimi, osoite ja valokuva

Äänestät lyömällä leimaa korttiisi. Lukutaidottomalle leimasin on kuva tutuista eläimistä esim norsu, kameli.

Vaalisalaisuus on, niin kun meilläkin.

Äänestämisen jälkeen, etusormeen laitetaan viiva, joka pikkuhiljaa kuluu pois. Tällä tavalla voit äänestää vain kerran - tai olisi ainakin toivottavaa!

Village blessed by saint shuns doors

Hubli: See it to believe it. Houses in Dawal Malik, a sleepy village near Mulgund in Gadag district, have no doors. And not a single theft in over decades. Well, incredible yet true. Over 60 families, who worship Saint Dawal Malik, belive his spirit protects them from all evils and of course, thieves.

Even the new constructions do not have doors. It is considered a bad omen if one builds doors. Though some tried but their families suffered later. At the most, some houses have curtains on the main door. Everything - from TV to refrigerator - is visible from the road. Yet, villagers go about their jobs unmindful of devotees visiting Dawal Malik, also a religious place. Another unique feature of this village is that all families have the same last name - Mujavar.

The spirit of Saint Dawal Malik, who settled in this village over three centuries ago, is protecting the villagers. We are not worried about our properties. If any one attempts theft, they will be punished in some way.

If people dare to have doors, their family will suffer from diseases or face problems.

I have not seen any thefts cases in the village in 40 years. We spend our nights without any fear since we are being guarded by the Saint´s spirit.

Eli näin voi vielä elää jossakin maailmassa...

Pregnant woman set on fire by in-laws

The Times of Delhi lehdessä artikkeli:

A nine-mounth pregnant woman was allegedly set on fire by her in-laws. The woman, married for past one-and-a-half-years, survived and so did the baby, who was prematurely delivered and now stable.

On wednesday, the woman had gone to meet her parents who stay nearby in the same locality. As evening approached, her husband came to pick her up. It was during this time that her husbands father called up and asked her to return home immediately. When she returned after sometime, her in-laws, including her mother-in-law and brother-in-law, beat her up and then poured petroli on her. The woman managed to call her family members who rushed to rescue her. As her in-laws escaped, the woman was rushed to local nursing home.

Näin tapahtuu vielä Intiassa. Asiaa on viety eteenpäin Crime against Women Cell

Pushkar-passport

Viime vuonna pyhä järvi oli kuivunut umpeen. Ei ole satanut yli vuoteen. Oli samalla hyvä mahdollisuus puhdistaa ja kaivata järvi syvemmäksi. Niin on viime vuonna tapahtunut. Nyt on satanut reippaasti, joten pyhä järvi on täyttynyt vedestä.

Ensimmäisesnä päivänä kävin katsomassa miltä järvi näyttää kun siinä on vettä. Matkalla minulle annettiin kukkia käteen ja kerrottiin että pyhä järvi on vasemmalle. Tiesin mitä minua odotti ja menin vasemmalle. Vastassa, alhaalla odotti brahman, joka teki puja ja sain Pushkar-passport (punainen nauha oikeaan käteen). Nyt ovat kaikki sukulaiset - elävät ja kuoleet - siunattuja.

Tänä vuonna suorittaja oli oikea brahman. Pushkarissa toimii vaan brahmanit ja hänen omia poikiaan. Tyttärien miehet eivät kuuluu niihin.

Intiaan - toista kertaa

Kuva otettu kylmänä aamuna klo.6. Olen täällä menossa Intiaan 4kk:ksi. Tällä kertaa on vähemmän tavaraa mukana. Viisastuin viimesestä kerrasta. Nyt tiedän mitä on myynnissä ja mitä ottaa mukaan.

Nyt matka jatkuu...Amsterdamin kautta...Delhiin

Lähtö on kohta

Nyt on liput, viisumi ja rahat vahdettu. Huomenna lähtö Delhiin ja 4 kk. aikaa.
Otan mini-läppärin mukaan, tarkoituksena sekä kirjoittaa mietteitä että niitä-näitä.
Toivottavasti löytyy joku järkevä internet ratkaisu, että saan blogia ylläpidettynä ja myös kuvia tekstien mukaan. Ja täytyy vähän harjoitella...
Nyt - heippa Suomi!! Huomenna olen Delhissä.